Wille Rydmanin rasistiset viestit puhuttavat – mitä seurauksia niillä on hallitukselle ja perussuomalaisille?
Elinkeinoministeri Wille Rydman (ps.) on joutunut kohun keskelle, kun Helsingin Sanomat julkaisi torstaina hänen vuonna 2016 lähettämiään yksityisviestejä, joissa hän käytti rasistista kieltä ja jakoi rasistisia sisältöjä. Rydman oli tuolloin kokoomuksen kansanedustaja ja perustuslakivaliokunnan sekä hallintovaliokunnan jäsen.
Rydman puhui viesteissään entiselle tyttöystävälleen muun muassa Lähi-idän ihmisistä apinoina, somalien lisääntymisestä kielojen lailla ja huiveja käyttävien ihmisten kieltämisestä. Hän myös lähetti naiselle uudelleensanoitetun version laulusta ”Sininen ja valkoinen”, jossa pilkattiin muslimeja ja juutalaisia.
Rydman ei ole pyytänyt anteeksi viestejään, vaan sanonut niiden olevan ”yksityisiä keskusteluja”, jotka eivät heijasta hänen nykyisiä arvojaan tai poliittista linjaansa. Hän on myös väittänyt, että hänen entinen tyttöystävänsä on ”kostoretkellä” ja että Helsingin Sanomat on ”poliittisesti motivoitunut” julkaisemaan viestit.
Rydmanin viestit ovat herättäneet laajaa paheksuntaa ja kritiikkiä niin poliittisilta vastustajilta kuin omilta puoluetovereiltakin. Monet ovat vaatineet hänen eroaan ministerin tehtävästä ja perussuomalaisten eduskuntaryhmästä. Myös hallituksen sisällä on ollut painetta saada Rydman pois.
Mutta miten todennäköistä on, että Rydman joutuu lähtemään? Mitkä ovat hänen vaihtoehtonsa? Ja miten tämä kohu vaikuttaa hallituksen ja perussuomalaisten asemaan ja uskottavuuteen? Tarkastellaan näitä kysymyksiä tarkemmin.
Rydmanin eron mahdollisuudet
Rydman ei ole itse ilmaissut haluaan erota ministerin tehtävästään tai eduskuntaryhmästään. Hän on sanonut, että hän aikoo jatkaa työtään elinkeinoministerinä ja että hänellä on ”tukea” sekä hallituksessa että perussuomalaisissa.
Tämän tuen laajuus ja kestävyys ovat kuitenkin epäselviä. Hallituksen puheenjohtajat ovat ilmaisseet pettymyksensä ja huolensa Rydmanin viesteistä, mutta eivät ole vielä vaatineet hänen eroaan. Pääministeri Petteri Orpo (kok.) on sanonut, että Rydmanin ulostulo oli ”riittämätön” ja että hän odottaa häneltä lisää selityksiä.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra on myöntänyt, että Rydmanin viestit ovat ”epäasiallisia” ja että niistä on keskusteltu puoluejohdon kanssa. Hän on kuitenkin korostanut, että viestit ovat vanhoja ja yksityisiä, eivätkä liity Rydmanin nykyiseen toimintaan ministerinä tai kansanedustajana. Hän on myös syyttänyt Helsingin Sanomia ”poliittisesta ajojahdista” ja ”kansanvallan vastaisesta toiminnasta”.
Rydmanin erottaminen ministerin tehtävästä ei ole helppoa, sillä se vaatisi perussuomalaisten suostumuksen. Perustuslain mukaan ministeri voidaan erottaa vain, jos hän menettää eduskunnan luottamuksen tai jos hänen puolueensa sitä vaatii. Eduskunnan luottamuksen menettämistä voidaan mitata vain äänestyksellä, jota ei ole vielä esitetty.
Rydmanin erottaminen perussuomalaisten eduskuntaryhmästä olisi helpompaa, sillä se riippuisi vain ryhmän enemmistön päätöksestä. Tämä voisi kuitenkin aiheuttaa ”sisällissodan” perussuomalaisten keskuudessa, sillä Rydmanilla on myös kannattajia ja sympatisoijia puolueessa. Lisäksi se voisi heikentää perussuomalaisten uskottavuutta ja yhtenäisyyttä.
Rydman voisi myös itse päättää erota ministerin tehtävästään tai eduskuntaryhmästään, jos hän katsoisi, että se olisi hänen tai puolueensa etu. Tämä voisi olla tapa välttää lisää kohua ja painetta, sekä osoittaa katumusta ja vastuullisuutta. Toisaalta se voisi myös tulkita ”myöntymiseksi” tai ”antautumiseksi” vastustajille ja medialle.
Hallituksen ja perussuomalaisten asema ja uskottavuus
Rydmanin kohu ei ole ensimmäinen eikä viimeinen, joka koskee hallituksen tai perussuomalaisten jäseniä. Hallitus on joutunut selittelemään ja puolustelemaan useita ministereitä, jotka ovat syyllistyneet skandaaleihin, virheisiin, valheisiin tai loukkauksiin. Perussuomalaiset ovat myös olleet usein otsikoissa rasististen, vihapuheellisten, natsimielisten tai vastuuttomien lausuntojensa tai tekojensa takia.
Nämä kohut ovat nakertaneet hallituksen ja perussuomalaisten asemaa ja uskottavuutta niin kansalaisten, median kuin muiden poliittisten toimijoiden silmissä. Ne ovat heikentäneet hallituksen kykyä toteuttaa ohjelmaansa ja saada luottamusta eduskunnalta ja EU:lta. Ne ovat myös vaikeuttaneet perussuomalaisten mahdollisuuksia saada yhteistyökumppaneita tai vaikuttaa politiikkaan.
Toisaalta nämä kohut eivät ole vielä johtaneet hallituksen kaatumiseen tai perussuomalaisten romahdukseen. Hallitus on pysynyt kasassa ja saanut läpi useita tärkeitä uudistuksia ja päätöksiä. Perussuomalaiset ovat säilyttäneet suosionsa ja kannatuksensa gallupeissa ja vaaleissa. Monet äänestäjät ovat antaneet anteeksi tai jopa arvostaneet perussuomalaisten ”rohkeutta” ja ”rehellisyyttä” sanoa ääneen, mitä he ajattelevat.
Näin ollen Rydmanin kohun lopulliset seuraukset hallitukselle ja perussuomalaisille ovat vielä arvoitus. Paljon riippuu siitä, miten Rydman itse, hänen puolueensa ja hallituskumppanit reagoivat tilanteeseen. Paljon riippuu myös siitä, miten kansalaiset, media ja muut poliittiset toimijat suhtautuvat Rydmanin viesteihin ja niiden merkitykseen.
Onko Rydman vain yksi ”yksittäistapaus”, joka ei heijasta hallituksen tai perussuomalaisten arvoja tai linjaa? Vai onko hän vain ”jäävuoren huippu”, joka paljastaa hallituksen tai perussuomalaisten piilevän ”rasistisen agendan”? Onko Rydman vain ”nuori ja tyhmä”, joka on muuttunut ja oppinut virheistään? Vai onko hän vain ”valehtelija ja opportunisti”, joka peittelee todellisia mielipiteitään?
Nämä ovat kysymyksiä, joihin ei ole helppoja vastauksia. Ne ovat kysymyksiä, jotka vaativat ”kritiikkiä”, ”keskustelua” ja ”vastuuta” niin Rydmanilta kuin kaikilta poliittisilta toimijoilta. Ne ovat kysymyksiä, jotka koskettavat ”yhteiskunnan arvoja”, ”demokratian periaatteita” ja ”ihmisoikeuksien kunnioitusta”.