Yhdysvaltain presidentinvaalien asetelmille emme voi mitään, on vain sopeutettava itsemme vastaanottamaan tuleva. Samat sanat ja ehkä edelliseen kytkeytyen koskevat Venäjää. Suomi on hyvä sopeutumaan.
Nyt olisi saatava se DCA-sopimus voimaan ja käytäntöön. Toivottavasti tästä asiasta ei tehdä nyt valiokunnissa seikkailevan rajaa koskevan poikkeuslain kaltaisesti, josta on nyt tullut osa identiteettipolitiikkaa ainakin kummankin osapuolen kuumakallein toimesta. Laki on saatava aikaiseksi, kun sen laatimiseen on kerran ryhdytty ja tarvekin on tullut todetuksi tasavallan korkeimmalta taholta. Poliittisia pisteitä ei siitä tuskin kuitenkaan kertyy teknisestä tai taiteellisesta vaikutelmasta, noin koko prosessia arvioiden.
Euroopan puolustusteollisuus on potkaistava käyntiin ja unionimaiden armeijat on saatava vastaamaan kansainvälistä tilannetta, riippumatta Yhdysvaltain valinnoista. Toissijaista on, miten tämä maksetaan, yhteisvelalla tai muilla konstein, joka tapauksessa maksuhenkilöinä toimii eurooppalainen keskiluokka.
Sitten kotoisempiin kulttuurisotiin. Esimerkiksi tämä Elokapina. En usko, että sillä on mitään ympäristönmuutoksen torjumista edistävää merkitystä ainakaan lyhyellä tähtäimellä. Nyt se vaikuttaa lähinnä vihervasemmistolaiselta nuorisoliikkeeltä. Sellaisia on ennenkin nähty ja sellaisten jäsenistöä varsinkin vihervasemmisto vasenlaita on taitava kalastelemaan. Voi noista asfaltissa istujista tulla jokunen ministerikin, jos asianomaisen brändillä on kestoa. Porvarina en provosoidu eiköhän Pietikäinen hoida ympäristöasiat ja aika tee radikaaleista konservatiiveja.
Tänään taidetaan pitää Pride-marsseja. Ymmärrän marssien tasa-arvotavoitteita, ja kansanjuhlat ovat kaikin puolin ok. Tilaisuuksien poliittista hyväksikäyttöä ja kaikenlaista lippujen repimistä en ymmärrä. Kaikki suomalaiset eivät ole heteroseksuaalisesti suuntautuneita, mutta kanssaihmisiämme ovat puolueeseen katsomatta. Toivottavasti sopeutuminen erilaisuuteen onnistuu suomalaisten kesken myös tällaisessa lähimmäisasiassa.