Nyt jos koskaan on äänestettävä EU-vaaleissa | Uusi Suomi Puheenvuoro

Vaikka en asettunut ehdolle EU-vaaleissa, olen miettinyt paljon Euroopan tulevaisuutta. Edelleenkin olen suunnasta huolissani – vielä enemmän kuin viisi vuotta sitten. Kirjoitan tässä asioista, joihin erityisesti tulen kiinnittämään huomiota valitessani ehdokasta. EU on kokoelma vastakohtaisuuksia ja sen toiminta on omalla tavallaan paradoksi. Me – Suomi pienenä, syrjäisenä maana – tarvitsemme EU:ta erityisesti taloudellisista syistä tullivapaiden


Vaikka en asettunut ehdolle EU-vaaleissa, olen miettinyt paljon Euroopan tulevaisuutta. Edelleenkin olen suunnasta huolissani – vielä enemmän kuin viisi vuotta sitten.

Kirjoitan tässä asioista, joihin erityisesti tulen kiinnittämään huomiota valitessani ehdokasta.

EU on kokoelma vastakohtaisuuksia ja sen toiminta on omalla tavallaan paradoksi.

Me – Suomi pienenä, syrjäisenä maana – tarvitsemme EU:ta erityisesti taloudellisista syistä tullivapaiden sisämarkkinoiden vuoksi, mutta nykyään entistä voimakkaammin myös turvallisuuspoliittisista syistä, osana läntistä Nato-yhteensopivaa turvallisuusyhteisöä.

Suomen EU-jäsenyydestä tulee kuluneeksi pian 30 vuotta. Sinä aikana maailma ja EU sen mukana ovat muuttuneet paljon. Mutta ovatko kaikki ratkaisut olleet oikeita?

NOSTAN alkuun kriittisesti esiin EU:n teollisuuspolitiikan – tai sen puuttumisen. EU:n valtiontuki- ja kilpailupolitiikalla pyritään turvaamaan EU:n sisämarkkinoilla toimiville yrityksille tasavertaiset mahdollisuudet. Tämä on yhtäältä hyvä, mutta toisaalta estää EU:ta ajamasta etujaan mailmanlaajuisessa kehityksessä.

Suuntaa olisi muutettava siten, että suurille globaalisti kilpailukykyisille yrityksille – ja jopa kansallisille suuryrityksille (national champions) suotaisiin mahdollisuus kehittyä, mutta samalla turvattaisiin pienempien yritysten mahdollisuudet toimia. Tämä tarkoittaisi EU:n kilpailu- ja teollisuuspolitiikan uudistamista sopivaksi sekä suurille että pienille – kahden tien politiikkaa.

EU sai alkunsa ajatuksesta yhdistää keskenään sotaa käyneiden maiden voimavarat, jotta sotia ei enää tulisi ja jäsenvaltiot vaurastuisivat. Kehitys kulki pitkään juuri näin.

VIISI vuotta sitten valittu Euroopan komissio oli ensimmäinen, joka ei asettanut EU:n jäsenmaiden etua etusijalle, vaan on keskittynyt identiteettipoliittiseen arvojen puolustamiseen.

Eurooppalaisia arvoja on puolustettava! Tarpeen on kuitenkin tehdä ero siinä, milloin niiden kautta lisätään eurooppalaisten hyvinvointia ja milloin hinnalla millä hyvänsä niitä puolustaessa jätetään tuleville polville entistä suuremmat ongelmat.

Jos EU ei esimerkiksi solmi kauppasopimuksia maiden kanssa, jotka pitävät hallussaan pääsyä tärkeisiin raaka-aineisiin, emme pysty rakentamaan strategisesti autonomista Eurooppaa.

Tässä on kyse paradoksista, johon alussa viittasin: Jos Eurooppa jää maailmassa yksin, eristetyksi omaan nurkkaansa, ilman tärkeitä raaka-aineita, patentteja ja kauppakumppaneista, jää se viime kädessä eristetyksi vaikutusmahdollisuuksista siihen, että maailma olisi parempi paikka. Paikka, jossa tärkeillä eurooppalaisilla arvoilla olisi merkitystä.

TÄSSÄ kehityksessä merkittävä rooli on myös EU:n laajentumispolitiikalla. Kun neuvottelut Balkanin maiden EU-jäsenyydestä tökkivät, vaanii Kiina nurkan takana valmiina ottamaan omaan etupiiriinsä myös EU:n lähinaapurit.

Tästä huolimatta, EU-jäseniksi pyrkiviltä on ehdottomasti vaadittava eurooppalaisten arvojen noudattamista, oikeusvaltioperiaatteesta kiinnipitämistä ja korruption vastaisen politiikan omaksumisesta.

EU:n ei tule astua jäsenvaltioille kuuluville alueille. Tästä merkittävimpiä viime aikojen esimerkkejä ovat metsät ja sosiaalipolitiikka.

JÄSENVALTIOIDEN toimivaltaa metsäpolitiikassa pyritään murtamaan EU:n toimivaltaan kuuluvan ympäristöpolitiikan turvin. Sosiaalipolitiikka kuuluu (täysin erilaiset sosiaaliturvajärjestelmät omaavien) jäsenvaltioiden toimivaltaan. Siihen EU pyrkii puuttumaan esim. työvoiman vapaan liikkuvuuden tai ympäristöpolitiikan kautta. Tällaista kehitystä ei tulisi hyväksyä.

Jos EU:n toimivaltuuksia haluttaisiin lisätä, tulisi se tehdä selkeästi sääntöjen mukaan.

Viisi vuotta sitten EU-vaalien alla ei ollut sotaa Venäjän ja Ukrainan välillä eikä Palestiinassa. Energiansaanti vaikutti turvatulta ja pandemiat olivat tuttuja science fiction kirjoista. Nyt ollaan monessa muussakin suhteessa täysin eri tilanteessa.

USKON, että yhä monimutkaisemmaksi käyvässä maailmassa EU:n kansainvälinen rooli on kutistumassa, mutta sen vaikutusvalta jäsenvaltioiden asioihin tulee kasvamaan.

Tästä syystä – mihin tahansa suuntaan ja minkä tahansa arvojen puolesta haluat EU:ssa toimittavan, nyt on tärkeätä käyttää äänioikeuttasi puolustamiesi arvojen mukaisesti kesäkuun alun EU-vaaleissa.